torstai 20. heinäkuuta 2017

Norrlinin puisto

 

Tänään vietin todella kauniin iltahetken Vääksyssä, Norrlinin puistossa.
Vaikka puisto on meitä todella lähellä, olin ensimmäistä kertaa siellä kävelyllä.
Vääksy on kaikinpuolin luonnonläheinen, vehreä ja kaunis,
mutta oli silti suorastaan elämys ikään kuin sukeltaa puiston syliin.
Melu ja hälinä jäivät taakse,
ja tuli jotenkin heti rauhallinen olo.
Kasvien kauneus ja vihreys saivat huokailemaan 
ilta-auringon siivilöityessä puiden läpi.




Puisto on nimetty kasvitieteen professorin  J.P. Norrlinin mukaan.
Hän  omisti 1800-luvun lopulla laajan puistoalueen nykyisen Vanhan Vääksyn ympäristössä. 
Puisto oli ehtinyt pusikoitua huonoon kuntoon,
kunnes se kunnostettiin vuosina 2008-2010 talkoovoimin.
Sen omistaa Asikkalan kunta ja sitä ylläpitää Vanhan Vääksyn kehitämisyhdistys.
Se on tarkoitettu kaikille yhteiseksi virkistyspaikaksi ja sinne voi menä kävelemään kuka tahansa.
Marjojakin voi maistella, luki yhdessä opastaulussa.


 Luonnonkasvien lisäksi siellä on istutettuja kasveja.
Osassa kasveissa oli nimikyltit ja kasvin lahjoittaja.
Myös muistopuita näin kävelyretkeni varrella.




 Puistossa viihtyvät ihmisten lisäksi myös monet linnut.
Monista opastekylteistä saikin lukea tietoa linnuista ja niiden tavoista.





 Puisto rajautuu toiselta sivultaan Vääksyn jokeen,
ja vesi toi tunnelmaan vielä lisää ulottuvuutta. 








 Puistosta jäi jotenkin harvinaisen rauhoittunut mieli
ja tunne, ettei tämä vierailu ei jää kyllä viimeiseksi.
Syksyllä ja keväällä siellä on varmasti aivan toisenlainen tunnelma
ja paljon uutta katseltavaa.


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Neito on rohkaistunut


Ostin tämän neidonruusun pari vuotta sitten.
Lapussa luki
Rosa Alba-ryhmä ´Maiden`s Blush`,
eli neidon punastus.
Neidon punastus on 
hennon vaaleanpunainen ruusu.
Meille neito on kotiutunut niin hyvin,
ettei punastele kyllä yhtään.
Tai sitten nimilappuun oli tullut virhe.

Oli miten oli, tämä ei taida olla ´Maiden´s Blush`,
joku neidonruusu kylläkin.
´Mme Plantierkin` meillä on toisessa kohdassa,
eikä tämä taida olla sekään.
Mutta se on varmaa, että ihana tämä on.
Ja tykkäänkin valkoisista ruusuista kaikkein eniten,
joten tämä erehdys ei haittaa.





Ruusuntuoksua ja iloa päiväänne!

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Malvameri

 myskimalva
Malva  moschata
ジャコウアオイ


Vaahteramäellä kasvaa paljon kasveja,
jotka tuovat muistoja mummolastani.
Myskimalvat ovat yksi sellainen perennalaji.
Ne leviävät siemenestä ja niitä voi myös jakaa juurakosta.
Se on yksi varmasti yksi syy,
miksi niitä kasvoi ennen melkein joka talon puutarhassa.
En kuollaksenikaan muista, keneltä olen nämä jakotaimeni saanut,
mutta myskimalvaa löytyy äitini, tätini, siskoni ja monen ystäväni puutarhasta,
niin kuin ennen vanhaankin oli tapana.


 Myskimalvat ovat herkkiä ja helppoja perennoja.
Parhaiten ne viihtyvät kuivahkoilla mailla,
sillä ne ovat arkoja talvimärkyydelle. 
Meillä ne kasvavat rinteessä, jossa ne viihtyvät hyvin.


 Myskimalvat ovat melko lyhytikäisiä perennoja,
mutta siementämällä, niiden kanta säilyy kuitenkin hyvin puutarhassa.
Siementaimia voi helposti siirrellä sopiviin paikkoihin tai jakaa ystäville.
Minusta leviäminen ei ole kuitenkaan kovin agressiivista.
Säntilliseen puutarhaan ne voivat tietysti olla hankalia.

 Niitä löytyy täältä Vaahteramäeltä kahdessa eri värissä,
hennon liilahkona ja valkoisena (Malva moschata ´Alba`).
Kasvikirjat puhuvat tuosta hennon liilahkosta ruusunpunaisena,
mutta minusta ruusunpunainen on ihan toinen väri. 

Suomalaisissa puutarhoissa myskimalvaa on kasvatettu 1800-lopulta lähtien.
Sitä on käytetty myös limaa irrottavana ja tulehduksia torjuvana lääkekasvina.


Myskimalvat kasvavat noin 30-80 cm korkeiksi, paikasta riippuen.
Meillä ne taitavat olla siinä 80 cm hujakoilla ja jopa ylikin.
Ne kaipaavat aurinkoa,
 mutta viihtyvät myös lievästi varjoisassakin kasvupaikassa.
Kukinta alkaa heinäkuun puolivälissä ja kestää elokuun loppuun asti.
Meillä on yleensä satunnaisia kukkia puhjennut ihan lumen tuloon saakka.


 Valkoinen taitaa olla näistä kahdesta suosikkini,
mutta en kyllä luopuisi tuosta hennosta liilastakaan koskaan.

Illan hämyssä voi tuntea miedon myskin tuoksun.

Kaunista uutta viikkoa ja paljon kukkia!

Lähteet:
Suomalaiset perinneperennat, Puutarhaliitto
Perennat, Lena Mnsson & Bertl k. Johanson, Otava 2009


Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.



sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Kermapilviä


Tällä hetkellä puutarhassa on niin paljon kaikkea kaunista, 
ettei tiedä mihin silmänsä kääntäisi.
Ruusut, pionit ja monet muut perennat ovat täydessä kukassa.
Valokuvatessakin tulee helposti noin 400 kuvaa ihan yhdeltä kierrokselta,
joten materiaalia ei näihin päivityksiinkään puutu. 
Tällä kertaa ihaillaan pioneita.
Rakastan valkoisia pioneita,
ja ne ovat kuin kermapilviä täydessä kukassaan.
Lapsena rakastin myös saman nimistä suklaavanukasta, jossa oli kermaa päällä.
Eli positiivisiä fiiliksiä herää näistä kaiken kaikkiaan. 
Osaa pioneista ollaan jo ihailtu ja nyt on neljä seuraavaa kaunotarta vuorossa.

kiinanpioni
Paeonia lactiflora 
´Marie lemoine`
シャクヤク

´Marie lemoine` avautuu hieman kellertevänä, 
mutta muuttuu kukinnan edestessä puhtaan valkoiseksi.



kiinanpioni
Paeonia lactiflora  
 ´Mme claude tain`
シャクヤク

 ´Mme claude tain`  uloimmat terälehdet ovat aavistuksen vaaleanpunaiset,
mutta kukan sisus on kermanvalkoinen. 
Tämäkin kaunotar haalistuu kukinnan edetessä melkein valkoiseksi.


 Anopin nimetön jakotaimi 
tuo pinkkiä räväkkyyttä vaaleaan pionimaailmaani.


 Illan hämärtyessä äidiltäni saatu jakotaimi muuttuu huikaisevan upeaksi.
Tämänkin lajikkeesta minulla on vain aavistus, 
mutta varman tiedon puuttuessa, 
jätän sen nimeämättä.
Olisi enemmän kuin hienoa, saada tietoa näiden kaunottarien nimistä pioniasiantuntijoilta.
Onneksi kasvien kauneus ei vähene, vaikkei lajikkeita tietäisikään.


Jos kaipaat ohjeita pionien istutukseen ja hoitoon,
olen koonnut niitä tänne.


Kaunista sunnuntai-iltaa!

Nyt on pakko lähteä taas tuonne ulos
nauttimaan auringosta, puutarhasta ja kesästä.

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.


lauantai 15. heinäkuuta 2017

Villiä salaattia


Viikko on hurahtanut nopeasti ja kiireisesti.
Viikonloppu olikin rentouttavaa aloittaa eilen puutarhaystävien kanssa.
Sain Titan, Katin ja Eijan kylään.
Olin pitkään halunut oppia villiyrttien käyttöä eli
paljon puhuttua hortailua.
Eija onkin yhdeltä ammatiltaan keräilyneuvoja, 
joten saimme ammattilaisen opastusta asiaan.
Harvoin vieraat joutuvat ensin etsimään ruokaansa pitkin tannerta, 
mutta meille sekin osuus oli hauskaa.
Paljon kaikenlaista hyvää löytyi ihan omalta tontilta
ja lisää täydensimme kasvihuoneesta ja kasvimaalta.

Oli hauska tutkailla saalistamme.
Eija aloitti sitä mukaa pilkkomaan vihreää salaattiimme.

Kasvihuoneen kesäkurpitsaa ja kurkkua

 Nuoria vuohenputkia ja piikittömiä vadelman lehtiä

 Lisäksi maitohorsman, poimulehden, voikukan ja  siankärsämön lehtiä.

Valkosipuliyrttiä, lehtikaalia ja lehtisalaattia kasvimaalta.


Okaa eli mukulakäenkaalia kasvihuoneesta

Makeita puna-apilan kukintoja koristeeksi.

 Salaatin syötävät koristeet;
orvokki ja puna-apila.

 Okan lehdet muodostavat koristeelliset sydämet salaattiin.

 Vain hailakat tomaatit ovat kaupan tavaraa. 
Kohta onneksi omiakin kypsyy kasvihuoneen kätköistä.

 Sipulinvarret antavat myös lisää makua.

Ripaus oliiviöljyä ja suolaa päälle.


 Ja tietysti kukkia.



 
 Kuohujuomana meillä oli Eijan tuomaa
Ranskalaisen kyläkaupan vanhan ajan limonadia.
Makuina karhunvatukka-mustaviinimarja 
sekä seljanmarjalimonadi.
Olemme myös maistaneet laventelin makua, sekin oli todella hyvää.
Nämä limonadit ovat loistava alkoholiton vaihtoehto kuohujuomalle.
(Tämä ei ole sposoroitu mainos, vaan tyytyväisten asiakkaiden palaute)


Kesälle, puutarhalle ja puutarhaystäville! <3

Salaatti maistui niin hyvältä patongin ja kesäisten herkkujen kanssa.
Oli ihana vaihtaa kuulumisia ja oppia jotakin uutta.
Alkoi tuntumaan ihan hullulta salaatin osto kaupasta. 
Ja vaviskaa vuohenputket,
tästä lähtien aioin syödä teidät!

Aurinkoista viikonloppua!

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 
facebookissainstagramissa Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 
sekä blogit.fi:nblogipolun tai bloglovinin kautta.